Leiri pidettiin kahdessa paikassa samanaikaisesti, kirkonkylässä ja Kotalahdella. Radio toiminnassa ensimmäistä kertaa, noin 4 tuntia viikossa. Teostoa varten tehtiin levyistä tarkat soittolistat (tekijät ja minuutit). Kotalahdessa keksittiin kioski, kun myymäläauton hoitaja hermostui leiriläisiin. Kirkonkylässä keittäjä valmisti ruoat ja Kotalahdessa ruoka valmistettiin itse. Kirkonkyläläiset kävivät saunomassa Kotalahdessa ja huomasivat, että siellä syötiin parempia ruokia. Niinpä seuraavilla leireillä ruoka tehtiin itse. Hannu Maulalla oli mukanaan mm. litteä näyttö, kuvalevy ja tietokoneeseen liitetty kamera, jolla otettiin kuvia ja printattiin paperille. Leirillä oli useita Minitel-päätteitä, joilla leiriläiset keskustelivat. Niillä myös tilattiin eräästä maalaistalosta perunat ja vihannekset, pääte oli viety jo ennakolta taloon ja opetettu talon noin 10-vuotias poika käyttämään sitä. A-Studio kävi tekemässä ohjelman (n. 15 min). Yhdessä käytiin katsomassa ”Ronja, ryövärintytär” Lappeenrannassa elokuvateatterissa. Petteri, Sonja, Katja ja Raisa Baer (4 v) olivat ensimmäistä kertaa leirillä. Mikko ja Vappu Penttilä olivat mukana ensimmäisen kerran. Timo (?) nukkui verkkokeinussa.
Lemin keskustan lankapuhelinkeskuksen kupeeseen oli viritetty jonkinlainen NMT-tukiasema leiriä varten, Paavo Hannula kävi sen rakentamassa. Leirin aikana oli kova ukonilma ja Lemin lankapuhelinkeskus meni pimeäksi. Kirkkoherra Vaalgamaa tuli hyvin arasti tiedustelemaan leiriltä, olisiko meillä konstia soittaa Helsinkiin. Hänen oli soitettava erittäin tärkeä puhelu kirkkohallitukseen eivätkä puhelimet toimineet. Me annoimme hänelle raahattavan NMT:n ja asia tuli hoidetuksi. Simo Ollila oli leirillä ensimmäisen kerran. Koko leiri kävi yhdessä syömässä Lemin perinneruokaa särää kotiseutumuseolla.
Erään Kummin mietteitä Lemin- leiriltä, hän oli nimittäin sitä mieltä, että sääntöihin on helppo kompastua, hänen sanoin: —, ne sijoitettiin niin näkyvälle paikalle ruokalan tai uimapaikan läheisyyteen, että niihin melkein kompastui. Hän oli iloinen, ettei vietintäleirillä näin tehty, sillä kulkihan kaikki silti ” kuin itsestään”. ”Leirin anti oli järkevä yhdistelmä seikkailua ja oppimista.” Seikkailuksi hän kutsui kaikkea kokeilemista seurauksista riippumatta, sai itse kokeilla nappuloita tietämättä seurauksista, eikä kukaan suuttunut.” Opiminen—. Se uloittui oivallukseen, että kaiken viestintä- ja tietotekniikan taustalla on yksinkertaistuksia ja valintoja. Uutisraportteja ja leirilhteä tehtäessä nuo valinnat opettivat ymmartamaan ’oikeiden uutisten’ ja ’oikeiden lehtien’ pitävän sisällään valintoja, dramatisointeja, yksinkertaisuuksia ja puolitotuuksia.” Kertomus Viestintäleiristä, Luokola (1989).