Yhdessä uusia taitoja oppimassa
Viestintäkasvatuksen seura ry ideoi vuonna 1987 viestintäleiri-konseptin saattamaan nuoret ja vähän vanhemmatkin vuorovaikutustarpeiden yhteiskuntaan, ottamaan tekniikkaa haltuun omista tarpeista lähtien.
Leirin toiminnan perusidea on ollut alusta asti lähes sama. Leireillä tehdään joka päivä lehti, video-ohjelma ja radio-ohjelma. Vuorovaikutus syntyy päivittäin ilmestyvien medioiden avulla ja välityksellä. Kokonaisnäkemyksen saamiseksi ja yhteisön rakenteiden ymmärtämiseksi leiriläiset kiertävät eri tehtävissä siten, että joka päivä tehtävä vaihtuu. Näin jokainen leiriläinen tekee lehden, videon ja radio-ohjelmaa ja hoitaa leirin infoa, sekä ravintolaa.
Samalla opitaan arvostamaan omaa ja toisten työtä. Leireillä ei ole ulkopuolisia henkilöitä ruoanlaittajina tai siivoojina. Nämäkin työt tehdään itse. Viestintävälineitä käytetään sekä toiminnan tehostamiseksi että itseilmaisuun ja vuorovaikutukseen. Leireillä leikitään yhdessä tosissaan.
Viestintäleireillä valta ja rakenteet paljastetaan (Vanhat Rouvat, aikuiset, resurssit, kultsit, leiriläiset, ekakertalaiset), mutta jo nimien avulla viedään osa vallasta pois. Leirin sosiaalisen innovaation; siivouksella yms. kerättävien pinssien ja leirirahan, avulla luodaan uusi valtajärjestys; leirillä palkitaan parhaat siivoojat aplodein ja pinssein. Leirillä kaikki puhe on puhetta yhteiseen keskusteluun. Viestintäleiri on muodostunut teoriaksi: liittymä, osaaminen ja motivaatio sekä olemassaolon perustarpeet, jäsentyminen, liittyminen ja tekeminen. Näin suppeasta toiminnan ja rakenteen uudistamisesta on muodostunut myös vahva teoria.
Viestintäleirin pääperiaatteet kumpuavatkin sosiaalisuudesta ja yhdessäolosta. Pääperiaatteet voidaan kirjata seuraavasti:
– tekemällä oppiminen
– työn loppuunsaattaminen
– oma-aloitteisuus
– toisista huolehtiminen
– vastuun ottaminen ja kantaminen
– jokainen on toisensa opettaja ja oppilas
– itsenäisesti yhdessä toimiminen
– tiimityö
– kokonaisprosessin oppiminen ja näkeminen
– toisen työn arvostus.
Koska leireillä toimitaan demokraattisemmin ja oma-aloitteisemmin kuin muualla ympäristössä, oppii leiriläinen myös katsomaan asioita uudella tavalla ja kyseenalaistamaan vanhoja toimintatapoja. Hän oppii tarkastelemaan ympäristöään tulevaisuuden visioon verrattuna, tulevaisuuden tietämisen intressistä käsin.
Viestintäleirillä on kaikenikäisiä ensikertalaisia, kokeneita, kävijöitä, viipyjiä, kokoajan mukanaolijoita. Ja kaikki sujuu hyvin, vanhempi opettaa nuorempaa ja päinvastoin, kävijät täydentävät leirin vahvuutta toisten käydessä suorittamassa tenttiä jne. Lukiolainen Lauri toteaakin: Viestintäleiri on siitä hieno paikka, että tänne voi vaikka tulla lyhyemmäksi aikaa, täällä voi keskustella vanhempien kanssa. Täällä voi leikkiä lasten kanssa. Missään muualla näin ei ole. Olisiko tämä yksi mahdollinen toivottu tulevaisuuden elämäntapa? Jos näin on, se edellyttää myös tietotekniikan palvelujen taipumista ihmisten toivoman elämäntavan tarpeisiin yhteiskunnan rakenteiden muuttamiseksi. Se edellyttää luopumista ikäluokka-ajattelusta koulutuksessa, se edellyttää erilaisten raja-aitojen poistamista niin hallinnossa kuin maantieteellisestikin.
Miten viestintäleiri on onnistunut tavoitteessaan? Leirillä päivittäin ilmestyvä lehti Tietotuutti kertoo toiminnasta jo lähes kolmenkymmenen vuoden ajan. On ilo lukea vanhoja lehtiä ja muistella tapahtumia. Hyvin ne ovat mieleen jääneetkin – tämä osaltaan todistaa leirin vaikuttavuutta. Lehden pääkirjoitukset kuvaavat hyvin leiriläisten tuntemuksia kyseessä olevana hetkenä lehden ilmestymispäivänä. Päätoimittaja, pääkirjoituksen kirjoittaja, on joka kerta eri nuori.
Olemme koonneet tähän muutamia oppimista ja oivaltamista koskevia pääkirjoitusten lauseita vuosien varrelta:
2013
”Jean näki fb:ssa kuvan meidän tämän leirin uutuudesta, 3D-tulostimesta ja kommentoi näin: Ohhoh, nyt minäkin tiedän miltä tuntuu kun viestintäleirin tekninen kehitys porhaltaa ohi omat leirimuistot” Liisa K
2012
”On jo paljon osata taittaa lehteä, editoida videoita tai puhua radiossa. On paljon, jos osaa tehdä yhteistyötä erilaisissa tilanteissa ja kantaa vastuuta toiminnastaan. Nämä kaikki ovat taitoja joita ei missään nimessä kannattaisi jättää pelkästään leirille.”
2005
”Viestintäleirillä vallitseva luottamus on syntynyt siitä, että aikuiset ovat antaneet lapsille ja nuorille mahdollisuuden vaikuttaa leirin tapahtumiin. Leiriläiset tietävät, että leiri toimii heidän ehdoillaan ja että on heidän etujensa mukaista pelata sääntöjen mukaan.” Tuuli Oja ja Andrea Lugano
2005
”Minusta hyvä kultsi onkin sellainen, joka on halukas auttamaan ja opettamaan toista tilanteesta huolimatta. Suuren ero leiriläisenä ja kultsina olemisessa onkin varmaan se, että onnistumisen tunteet tulevat toisten ihmisten kautta siten, että on osannut opettaa asioita toiselle ymmärrettävällä tavalla.” Ansku
2005
”Kasvatuksellisestikin kaaospäivä toimii hyvänä vastapainona Viestintäleirin muille päiville: Ensin kokeillaan kaikkea ja sitten pääsee tekemään sitä, mistä piti kaikkein eniten – mikä sen parempaa oppimisen kannalta!” Timo Herttua
2003
”Minua jaksaa ihmetyttää, miten joka päivä valmistuu neljä erilaista lämmintä ateriaa, aamu- ja iltapala, ja kaikki ovat suurimmaksi osaksi onnistuneita. Ei kyllä ensi kuulemalta uskoisi todeksi, jos joku kertoisi, että kasa lapsia ja vähän vanhempia lapsia tekee viikon ajan itse ruokansa.” Katariina Iivonen
2000
”Onhan todistettu, että liikkumien virkistää aivotoimintaa ja näin lisää roimasti henkistä suorituskykyä. Kaikkien näiden viestimien ja töiden keskellä kannattaa muistaa, ettei pelkkä hengenravinto riitä, vaan myös fyysinen hyvinvointi kannattaa ottaa huomioon.”
Viestintäleirin idean kiteyttää hyvin 9-vuotias Karoliina kuvassaan. Hän on ollut leirillä vauvasta lähtien.
Omaehtoisen oppimisen vinkkejä
Toiminnan kautta oppiminen:
Esimerkiksi radiotoiminnassa, erityisesti kun se on julkista, opetellaan erottamaan leirin sisäiset kuulutukset ja tiedotukset ohjelmasta ja näin opitaan myös erilaisten viestintätapojen eroja.
Ruokaryhmässä toimiminen yhdessä on myös hyvä kokemus. Se, että yhdessä päätetään, mitä tehdään, eikä etsitä helpointa ratkaisua, vaan mietitään, mitä muut haluavat syödä, on myös omiaan lisäämään yhteenkuuluvuutta. Leiriläisiltä on usein saanut kuulla, että tämä on ainoa paikka, missä itse saa päättää mitä ruokaa tehdään, kouluissakin kotitaloustunnilla korkeintaan saa valita muutamasta vaihtoehdosta.
Viestintää ei voi oppia vain lukemalla kirjoista, vain tietämällä millaisia viestintävälineitä on, vaan elävissä tilanteissa, asioiden hoitamisessa ja organisoinnissa, siis kokemuksen kautta. Viestintäleirit ovat esimerkkinä tilanteista, joissa voi oppia viestintää sekä vuorovaikutustilanteissa että toiminnassa. Usein viestinnästä puhuttaessa ja viestintätaitoja arvioitaessa unohdetaan toimeen tarttumisen taito sekä taito käyttää viestintää arkisten asioiden hoitamisessa. Viestintäleireillä opitaan näitä kaikkia huomaamatta. Viestintäleireillä viestintävälineiden käyttö on osa prosessia kohti vuorovaikutusyhteiskuntaa.
Omatoimisuuden edistäminen:
Viestintäleirin sosiaalisiin keksintöihin kuuluu myös nk. kaaospäivä. Kaaospäivän ajatus lähti mietteestä, että olisi kiva nähdä mitä tapahtuu, jos omatoimisuuteen ja tekemisen iloon lisätään vielä se, että saa itse valita mihin ryhmään päivän alussa menee ja sovimmekin viimeiseksi leiripäiväksi kaaospäivän. Tällöin jokainen saa itse valita, mitä tuona päivänä tekee.
Kaaospäivä opettaa kaikille leiriläisille yhteisöllisyyttä ja tilanteiden hallintaa: Ne ovat kykyjä, jotka on nostettu myös tulevaisuuden johtamisen merkittäviksi kyvyiksi.
Hiljaisen tiedon jakaminen
Viestintäleirillä ei ole ammattiosaajia, vaan tuotokset tehdään sillä osaamisella, mitä kullakin on. Viestintäleireillä kaikki jakavat tietojaan ja osaamistaan muille, sillä ilman yhteistoimintaa eivät tuotokset valmistuisi. Kukaan ei selviydy vain yksin. Kuitenkin jokainen voi toimia itsenäisesti.
Arvostaminen
Leirit ovat kasvupaikkoja kohti omatoimisuutta, yhteisöllisyyttä ja oman elämän hallintaa. Hyvä leirihenki perustuu leiriläisten keskinäiseen luottamukseen ja avoimuuteen. Luottamus ja avoimuus kasvavat arvostuksen ilmapiiristä. Leireillä ei arvostella, mutta arvostetaan toinen toisia sitä enemmän. Jopa leirin medioissa kritiikki on arvostavaa kritiikkiä. Onnistumisen elämykset opettavat ja antavat itseluottamusta.
Opitaan osaavimmilta
Leireillä osaavampi neuvoo tai yhdessä etsitään ratkaisua. Tämä koskee erityisesti “nappulatekniikan” osaamista. Jo useamman kerran leirillä olleet näyttävät esimerkkiä siitä, miten toimitaan ja tehdään. Mallioppiminen onkin leirillä avainasemassa, uudet leiriläiset katselevat hetken ja tekevät sitten samoin kuin vanhat leirikonkarit.
Opetusneuvos emerita, KT Ritva- Sini Merilampi arvio kirjassa Mediasivistystä vahvistamassa, että viestintäleirien tavoitteena ei ole media-alan ammattilaisten kouluttaminen vaan kansalaisyhteiskunnan mediaa koskevan yleissivistyksen vaaliminen – mediasivistys!