Pentin päivänä 21.3.2017 julkaistiin kirja Pentti Malaskasta: Ennalta näkijä, edellä kulkija. Kirjan ovat toimittaneet Laura Pouru, Markku Wilenius, Karin Holstius ja Sirkka Heinonen. Se julkaistiin Tulevaisuuden tutkimuksenseuran julkaisusarjassa B,
Kirja antaa hyvän kuvan Pentin ajattelusta ja toiminnasta.MInulla oli ilo omaan muistelupuheeseeni julkaisutilaisuudessa. Kirjoitin lappusille etukäteen sanottavani. Sanoin ehkä jotain muuta. Alla kirjoittamani muistelo. Laitan sen tänne, koska Pentti oli tukemassa viestintäleiritoimintaa monin tavoin.
Ystävät!
Sain luettavaksi käsikirjoituksen Pentin kirjasta. Lukiessa monet muistot palautuivat mieleen, monet kuvat silmien verkkokalvoille.
Muistelin kesäseminaareja Seili etunenässä. Kesäseminaarien kotoisa tunnelma, lennokkaat keskustelut tulevaisuudesta, yhdessä syöminen ja pohtiminen olivat paljolti Pentin ansioista.
Seilissä työryhmä kokoontui ison pöydän ympärille ulos ja Pentti pyysi minua pj:ksi keskusteluun. Hän osoitti luottamusta naisia kohtaan – elettiinhän vasta vuotta 1982!
Kyse ei todellakaan ole ollut mistä tahansa seminaareista, vaan hienoista kohtaamisista ihmisten kesken. Seilin lisäksi mieleen tulevat Otavan Opistolla pidetyt seminaari, Lepaa, Lappeenranta, Seinäjoki jne, jne…
Otavan opistolla teimme mm. ruokaa eri skenaarioihin miettien mitä tuossa skenaariossa syötäisiin. Pentti osallistui täysin rinnoin ideoiman ja toteuttamaan ideaa. Seuraavan päivän kahvitauolla hän sanoi, että tämä pitäisi toteuttaa kaikilla tutun kursseilla.
Pentin rohkaisu ja ennakkoluuttomuus innosti yhdistämään viestintäleiritoimintaa kesäseminaareihin ja muihin tapahtumiin: Turun isossa konferenssissa viekaslaiset kuvasivat ja esittivät videoita isossa aulassa, Rovaniemellä teimme päivittäiset lehdet ja videot.
Yhteistoiminnasta tulee erityisesti mieleen seuran ehkä 15-vuotis juhla Tieteiden talolla, missä viestintäleiriläiset tekivät ruoat ja tarjoilivat ne!
Tämä kaikki kuului tulevaisuuden tekemisen ja vuorovaikutusyhteiskunnan teemaan. Eikä olisi onnistunut ilman Pentin hyväksyntää ja innostusta! SE ehkä oli mielestäni parasta Pentissä, että hän ei ampunut alas ideoita, vaan kannusti toteuttamaan ne.
Käytännön vuorovaikutusta oli myös videoneuvottelu Pariisin, Tukholman ja Helsingin välillä joskus viime vuosituhannella. Pariisissa oli Alexander King ja Helsingissä Pentti… Muita osallistujia en muistakaa.
Vuorovaikutusta oli myös videoneuvottelu Tampereen, Turun ja Helsingin kesken, neuvottelu, missä alustajan sairastumisen vuoksi ei ollut lainkaan esitystä. Mutta sitä innokkaampi keskustelu ja ideointi, kun Pentti ja Olavi Borg innostuivat keskustelusta, Toinen Turusta, toinen Tampereelta.
Silloin ymmärsin, miten videoneuvotteluja tulee käydä, miten myös etäosallistumalla syntyy uutta.
Videoneuvottelussa pätee sama kuin, muissakin vuorovaikutustilanteissa, se ei ole vain hyvin ohjattua puhetta vaan myös luovaa ilottelua.
Pääsy mukaan Futu -hankkeeseen oli minulle kuin lottovoitto! Ei niinkään rahallisesti kuin henkisesti. Upea porukka, upeat keskustelut, ajatusten jalostuminen olivat 90-luvulla todella iso onni!
Keskusteluja käytiin niin Moskovan punaisella torilla – tai ainakin sen lähistöllä jo ennen Futua, samoin kuin Ateenassa ja Delfoin vuorella.
Kuva: Mirja Mäkinen
Kolmen professorin Pentin, Olavin ja Matin hahmot Delfoi vuorella keskustelemassa – saamieni tietojen mukaan silloin muurahaisten yhteiskunnasta – piirtyvät edelleen silmieni eteen.
Futun aikana matkustimme Reykjavikiin, Brisbaneen ja Otavan Opistolle. Kaikilla näillä matkoilla oli suuri merkitys ymmärrykselle ja yhdessäololle toisten kanssa.
Enpä malta olla vielä muistelematta sitä keskustelua, joka käytiin netissä 1990-luvun alussa, Neuvostoliiton sortumisen aikaan. Pentti oli keskustelun sydän, osaa ottivat myös monet muut professorit ja tutkijat. Se oli nettikeskustelujen alkua muista aiheista kuin atk-ammattilaisten ja kehittäjien omista kysymyksistä. Olin ylpeä, että sain olla mukana tässä keskustelussa ymmärtämässä sekasortoisessa tilanteessa maailman menoa.
Pentin muistan aina kannustavana, tasapuolisena opettajana ja keskustelijana, Hän ei väheksynyt ketään iän, sukupuolen tai rodun perusteella. Kaikki olivat hänelle ihmisiä, joita tuli opettaa, joita tuli kuunnella ja kannustaa ja arvostaa .
Kiitän kirjan tekijöitä näistä muistoista, niiden nousemisesta mieleen. Ja kiitos Pentti!
Maija 21.3.2017