Tietotuutti12.6. -98

taru

Kauan sitten kaukana täältä eli velho nimeltään Wilbert. Hän olijohyvinvanhajavuodet alkoivat painaa häntä. Hän jak- soienäävaivoinnoustavuo- teesta.

Nuorena, kun muut lapset leik- kivät ulkona, hän keskittyi vain loitsujenopettelemiseen. Jo13- vuotiaanahänosasiparantaa kavereidensaleikkikentällä saamat haavat ja kirota karhun poishäiritsemästäheidän leikkejään.

18-vuotiaanahänpääsi MAagilaan(Velhojenkorkea- koulu).MAagilassahänoppi vainmuutamiauusialoitsuja, ja nekin hetkessä. Vuoden ku- luttua hän oli joArkkimaakin tasoinen loitsijaja alkoisuun- nitella hänen syrjäyttämistään. Wilberthaastoinykyisen Arkkimaakin kaksintaisteluun, jostaArkkimaakikuitenkin kieltäytyi,joten Wilbertsala- murhasi Arkkimaakin palkkaa- mallaVarjolasta maailman par- haansalamurhaajan(hänoli murhannut jopa Päivälän presi- dentinjaosasitekeytyävar- joksi).KoskaWilbertoli MAagilanparas,hänsa i Arkkimaakinarvonimen.Nyt kunWilbertoliArkkimaaki, hänellä ei ollut enää mitään te- kemistä. Hänkuluttiaikaansa muistelemalla vanhoja loitsuja. Eräänäpäivänähän tunsiitsensä erittäin tylsistyneeksi ja päätti tehdä asialle jotain.
Hänpäättimanataaukontä- män- ja tuonpuoleisen välille.

Häntoiv oipystyv änsä manaamaantuonpuoleisesta esiinjokuolleitamahtavia velhoja ja oppimaan heiltä van- hoja,jounhoonjääneitä, loitsuja. Wilbert suunnitteli en- sinloitsunsahuolella.Viikon päästä hänen loitsunsa valmis- tui.Häntarvitsipaljontilaa loitsujen toteuttamiselle,joten hän valitsi toteutuspaikakseen rakkaankotikaupunkinsakes- kellä sijaitsevan torin.

Hänaloittiloitsunsajaukko- nenjyrähtelikorviasärkevän voimakkaasti.Kunhänpääsi toiseenvirkkeeseen,alkoisa- taa kaatamalla vettä. Kolman- nenvirkkeenkohdallakylän täyttitorialukuunottamatta sakea,lähesläpinäkymätön sumu. Viimeisen sanan jälkeen Wilbert ensin luuli epäonnistu- neensa,mutta sitten torin kes- kelleilmestyipienenpieni mustaaukko.Wilbertpettyi, sillä siitä ei mahtuisi maailman pieninkään velho läpi. Hän luki tutun kasvatusloitsun ja aukko kasvoi hitaasti. Kun aukko oli ihmisen kokoinen, hänluki kas- vatuksen lopetusloitsun, mutta aukkovainjatkoikasvamistaan. Wilberthätääntyi.Hänhalusi välittömästi poistaaaukon,et- tei sieltä tulisi mitään valtavaa, mutta liian myöhään.

Aukostaastuiesiinex- Arkkimaaki, mutta hän oli kas- vattanut itsensä kerrostalon ko- koiseksi. Hänellä oli mukanaan velhoarmeija,johonkuului Wilbertinnopeanarvionmu-

kaann.50edesmennyttävelhoa, jotkaolivatkaikkivähintään yhtähyviäkuinWilbertitse. Wilbertaloitti massatuholoitsun lukemista, mutta muisti kuiten- kin, että tuonpuoleisesta tulleet velhotolivatkuolemattomia. Hänlopettiloitsunlukemisen kuinseinään.Hänmuutti itsensä äkkiämaakotkaksijalähti liihottelemaan poispäin ennen niin rakkaasta kotikylästään. Jo kerrankuolleetvelhotampui- v attulipallojapakenev an Wilbertinperään,muttamaa- kotka oli kuitenkin aivan liian nopea maalitaulu. Wilbert lensi Varjolaan ja asui koko loppu- elämänsäpienessämökissä vuorilla.

Mitäsittentekiv ättuon- puoleisesta tulleet velhot? Tap- poivattietystikaikki maanasuk- kaat ja muuttivat Joukolla asu- maan maan päälle, koska siellä

18