Tietotuutti12.6. -98

Kauansitten täältäeleli yksi

puutkuivuivatja

nään

wanha

metsäkatsoi Satusetääsu- rullisenajalupasiantaa elinvoimansahänelle, että wanha ja wiisasSatusetä saisijatkaaelämäänsä. Satusetä vain pudisti pää- täänkuullessanmatsän aatteetjamielessäänpyysi metsääantamaanhänen kuollarauhassa.Metsän kuullessa nämäajatukset serupesiitkemäänkirk- kaita ja puhtaita kyyneliä, jotkatippuivatlaumoina taivaaltasen sumentaen ja jättivätmaanmetsänsu- run peittoon.
Eräänäkirkkaanaaamuna metsä huomasi Satusedän elinvoiman olevan koko- naanpoissa.Satusetäoli kuollut.Metsäpakahtui suruun, jamaat järkkyivät jakummuttärisivätsen surusta.Metsähautasi Satusedänruumiinsyvälle maansisään,maanieli hänen ruumiinsa ja kätki sensyvällemultaanpitäen senlämpimänä.Metsä ajatteli, ettäseei enääkos- kaanpääse tämän jo päi- viä kestänen surun yli, ja päätti toimiavastoinSatu- sedäntoiveitajasiirtääkai- kenelinvoimasakirkkaana ja puhtaana Satusetään. Ruumis tuli esiinmullasta ja metsän elinvoimasiir- tyi valkoisenajaraikkaana ruumiiseen, joka alkoi hi- taastinuorentuasitä mu- kaa,kunmetsänlehdet käpristyivät ja rapistuivat

tummuivat elottomiksi.
Satusetäheräsihet- kenkuluttuanuorenaja virkeänäjalevänneenä muttaihmettelimitäoli tapahtunut, ja kysyi itsel- tään onka tällaista kuole- manjälkeen.Muttahän tunnistikuolleenmetsän jamuistiyllättäen kieltonsa.Hänhuusisu- rusta kuin ei olisi koskaan ennenhuutanutkaan,ja jylinätärisytti maitaja tai- vaitaja kuului kilometrien päähän. Muttakauempana eihuutoavoinut kuullakaan,vaintuuli hymisi hiljaa.
Sitten ufot tulivat ja tuhosivat maailman.
Raisaonsadussamu- kana vaikkaette sitätiedä- kään.
Markus K

jaraihnainenSatusetä. Satusetäasustiomassa maassaankaukanakai- kestasivilisaatiosta.Hä- nellä oli oma metsä, jossa hän piti huolta siellä asu- vista eläimistä. Usein hän istuiäänettömänä varjoisallamättäälläjasuu liikkumattajutteli ystävil- leenmetsäneläimilletai itsemetsälle.Tämäntaika- metsän puut olivat nimit- täin tuhansia vuosia van- hoja ja olivat olleet todis- tamassamonia, moniahis- torian tapahtumia.
Wanhuuspainoi Satusetää, ja hän tiesi, et- teihän enää pitkäänjak- saisi kamppaillakuolemaa vastaan.Hänenyskänsä pahenipäiväpäviältä,ja eräänä päivänä hän valit- telitilaansametsälle. Metsävoihkaisisyvään kuullessaanSatusedän vihdoinhyväksyneentu- levan kuolemansa, silläse tiesi, että Satusetä jaksasi elää niin pitkään kuin hä- nelläriittäisielinvoimaa, ja nyt se näytti olevan lo- pussa.Metsänvoihkaisu kaikuikaikkiallajakyl- mät tuulet ujelsivat surul- lisesti.Tummatpilvetpeit- tivätkalpeankuunvalonja pitivättienootapimen- nossa vielä päiviä.
Kun Satusetä ei enää jaksanut edes nousta lem- peästäjapehmeästä

17