Noitakatseliympärilleen etsien lau-
lajaa.Hännäkilaulav an
kulkueen kulkevan kohti kok-
Kauan sitten kaukana täältä olikoa.Pappiavasiraamatunja
suurimeri.Kukaansiihenai-alkoi lukea ääneen. Hän lopetti
kaaneitiennytmitäsiellätaipuheensa sanoin "Poltettakoon
sentoisellapuolellaoli.MeriPahan voimat tässä kokossa, ja
oli musta ja syvä. Vanhat ihmi-älkööntämä kiero javiekassielu
set uskoivat, että meren toisellakiusatkoon tätä viatonta kylää.
puolellaoliManala,eikäelä-KaikkivoivanJumalan nimeen,
villä ihmisillä ollutsinne me-käsken sinua, noita Anita, pai-
nemistä,muutenManalannumaanManalaakinsyvem-
Herra,Kalma,raivostuisijamälle,maanpolttav aan
kostaisi muille ja Manalan lainsisukseen,japysysielläniin
rikkoajan sukuakohtaisikirous.kauan,kuinmaanpäällävain
Kauempana suuren , mustan jaon valoa! Amen."Kuullessaan
syvän meren rannalla oli luola.äitiäänkutsuttav annoidaksi,
Sen oviaukko oli pieni,sitäeinoitakääntyi poispäin ja olisi
kaukaa huomannut. Kukaan eilähtenytjuoksuun, ellei mummo
tiennyt siitä, sillä kukaan ei us-olisipitänythänenkädestään
kaltautunutrannalle,muutaniin lujaakiinni. Mummopa-
kuinhautajaisissa.Luolassakotti noidan kääntymään. Het-
nukkuituhatvuotistauntaanken aikaanoitakatselipako-
noita. Seolisyntynyt läheisessäkauhun vallassa, kun hänen äi-
kylässä tuhatsata vuotta sitten.tinsävaatteetsyttyiv ätpala-
Noidanäiti, Anita, oli ollut lem-maan. Liekit nousivat yhä kor-
peä ja hyvä nainen. Isää ei noitakeammalle, mutta Anita ei huu-
ollut ikinä nähnyt. Hän oli ka-tanut. Hän kärsi suunnattoman
donnutnoidansyntymäyönätuskan ääneti. Hän huusi vain
mereen, ollessaan hautaamassakerran.Jase oli viimeinenkerta,
äitiään. Anita oli elättänyt pie-jolloinnoitakuuliäitinsäää-
nenpoikansaparantajannen.
taidoillaanhankkimillaanra-Kukaaneituntunutsurevan
hoilla. Elämä oli ollut tiukkaa,Anitaa,joten noita ei halunnut
mutta äiti ja lapsi pysyivät kuinnäyttääomaasuruaanmuille.
ihmeen kaupalla hengissä. Sit-Päiviä hän joutui pidättelemään
ten, eräänä päivänä olivat kylänitkuaan. Edes sängyssä hän ei
miehet tulleet hakemaan äitiä.viitsinytitkeä,etteimummo
Noidanolimummoottanutolisivainkuullut. Neljän päi-
hoiviinsa. Viikon hän oli mum-vänkuluttualähettimummo
monluonaja teki töitä ruokansanoidanmetsäänhakemaan
ja vaatteittensa eteen.kuusenoksia oven eteen. Pääs-
Eräänäaamunaolimummotyään syvälle metsään hän heit-
herättänyt hänet hieman aikai-täytyilähimmälle mättäälle ja
semminjaottanuthänetmu-alkoiitkeä.Noitaitkikauan.
kaansa torille,joka olitäynnäMitäenemmänhänitki,sitä
ihmisiä. Keskellä toria oli suurivihaisemmaksihäntulikylä-
kokko.Kokonpäälleolipis-läisille.Noitapäättietteime-
tetty pystyyn pitkä heinäseiväs.nisienää mummonluokse, vaan
Heinäseipääseenoli sidottunai-jäisi metsään. Hän alkoi kulkea
nen,jonkanoitakauhukseenyhäsyvemmällemetsään.Siellä
tunnisti äidikseen. Y htäkkiä al-kulkiessaanhänsattuipienen
koikuuluahiljaistalaulua.Noitamökineteen.Noitajäiulko-
puolelleihmettelemään,että
|