Tarina Karrista

Karri heräsi kamalaan kutinaan. Tuntui siltä, kuin hänen ruumiinsa olisi kastettu johonkin #%&)=&&/(%"/ &%¤%/&)=/kutittavaan ai- neeseen. Tuskaisesti hän avasi silmänsä. Kun hänen näkönsä tarkentui, hän näki teltan katon täynnä pulleita, hyvinsyöneitä hyttysiä. Kaamea ajatus iski Karrin aivolohkoihin kuin pikajuna epäonniseen lehmään. Hän nosti kutiavaa pää- tään hitaasti, nähdäkseen juuri sen mitä oli pelännytkin. Teltan ovi oli auki. Karri huokaisi ja laski päänsä. Hän katsoi kelloa. Se oli... se oli... liikaa! Kuvanauhoiteryhmän kokous oli ollut ja mennyt jo kaksi tuntia sitten, ja filmauk- set olivat jo täydessä käynnissä. Karri puki pääl- leen ja syöksyi ulos. Ja jätti oven auki. Ja niin alkoi uusi päivä Sinunialan kesk... eiku kommunikaatioleirillä. Karri ryntäsi kuvaus- paikalle. "Ahaa, taas myöhässä! Pääsetkin jäl- leen lukemaan uutisia!" naureskeli Karrin ylempi komentava upseeri.
Sitten ruokakello soi. Karrin päästessä ruoka- laan asti sinne oli jo kerääntynyt muutama sata nälkäistä leiriläistä. Ensimmäiset tappelivat jo ruuasta, jota ihme kyllä riitti Karrillekin. Syötyään Karri aloitti uutisten etsimisen Kansainvälisestä tietoverkosta. Uutispäivä oli köyhä kuin joku rikas, jonka kaikki omaisuus on törkeästi ryös- tetty. Länsi-Euraasialaisen yhteenliittymän hallintoelinvaalit olivat parhaillaan käynnissä. Talo oli palanut jossain. Blah. Karri kokosi jo- tain nopeasti paperille epäselvällä käsialalla. Sit- ten ei ollutkaan muuta tekemistä kuin odotella illan suoraa uutislähetystä.
Karri istui keinuun kuuntelemaan radio Komkasta (kommunikaatiokasvatus) ja lukemaan Informaatiotötteröä, leirin lehteä. Radiosta tuli jotain monotonista mölinää, joku äijä höpisemässä musiikin päälle, mutta Karri ei vä- littänyt siitä, hän keskittyi lehteensä. Siinä oli tarina. Tarina alkoi näin: "Harri heräsi herätys- kellon kodikkaaseen pirinään. Hänen olonsa oli levännyt ja hyvä. Hän katsoi kelloa. Hyvä, aikaa riitti tukevaan aamupalaan ja sitten hän pääsisi näyttelemään pääroolia illan elokuvassa. Harri puki päälleen ja asteli ulos. Ja sulki oven. Ja niin alkoi uusi päivä Suinulan viestintäleirillä." Karrin paradoksaalinen lukukokemus päättyi yhtä no-

peasti kuin oli alkanutkin. Polttopallojengi oli taas onnistunut sytyttämään keinukompleksin tuleen, joten Karri joutui siirtymään toisaalle. Silloin armeijan tuhoajahyökkäyskoneet pyyhkäisivät yli katkoen viimeisenkin puunlatvan ja tuhoten viimeisetkin tärykalvot. Olivathan koneet kauniita katsella, ajatteli Karri tyrehdytellessään useita eri verenvuotoja, mutta melutaso on hiukan turhan kova, kun koneet lentävät kahdessakymmenessä metrissä. Väli- kohtauksen aikana tuli oli kuitenkin levinnyt Karrin lehteen asti, ja kumman tarinan loppu oli lukukelvoton.
Loppupäivä kului normaalisti, hävittäjien rynnäkköharjoitus tuhosi leirille johtaneen tien, helikopteri haki pari tyyppiä sairaalaan, syynä hyttysten aiheuttama verenhukka, ja palokunta saapui sammuttamaan tulipaloa, joka oli levin- nyt varastorakennukseen. Kukaan ei tiedä kuinka paloautot ajoivat yli tien pommikraatereiden. Karri katseli varaston paloa, kun hänen kave- rinsa Tauno tuli hakemaan hänet. Oli uutisten aika.
Karri istui studiossa, kuumien lamppujen hiillostamana. Hänellä oli kuuma kuin taun taunilla saunassa. Kiireiset teknikot, tekniikka- vastaavat ja muut vastaavat juoksentelivat edes- takaisin huudellen toisilleen ja satunnaisille ohi- kulkijoille. Puolen tunnin johtosekoilun jälkeen Karrille ilmoitettiin, että uutiset alkaisivat nyt. Karrin vaatteet olivat läpimärät, hänen painonsa laskenut viisi kiloa ja uutispaperinsa liuenneet hauskannäköiseksi mössöksi. Punainen valo ka- merassa syttyi.
Karrin astuessa ulos lähetystalosta hän oli hel- pottunut, mutta kauhuissaan. Hän ei ollut saanut mitään selvää muistiinpanoistaan, mutta nyt se oli ohi. Karri hengitti syvään roihuavien palo- autojen punaiseksi värjäämässä yössä. Sitten hän yski hyttyset ulos keuhkoistaan ja lähti maleksimaan telttaansa kohti. Päästyään sisään hän rojahti makuualustalleen ja nukahti tulipa- lossa romahtavan koulurakennuksen ryskeeseen. Hän näki unta tästä oudosta vaihtoehtomaailmasta ja Suinulan viestintäleiristä, jossa asiat olivat toisin.
Henri

13