|
|
|
|
Pistehait?
Mihin pistehait ovat hävinneet? Vuosi sitten
taisteltiin lattianlakaisuvuorosta, lämmitettiin
sauna niin kuumaksi, että kovimmatkin saunojat
pysyivät sieltä kaukana ja tyhjennettiin roskikset
aina kun sinne ilmestyi uusi roska. Nyt kukaan ei
tunnu tekevän mitään. Lattia on lakaisematta ja
kun yritimme mennä saunaan, se oli kylmä!
Kauheaa! Pistelistallakin on vain kymmenkunta
sadan pisteen rajan rikkonutta. Suurimmalla
osalla leiriläisistä ei ole vielä yhtään pistettä.
Miksei kukaan sitten tee mitään? Ilmeisin syy on
varmasti alkuviikon sää. Helteessä ei huvita tehdä
hommia. Lecuillakaan ei voi ostaa kioskilta pal-
joakaan, joten ne kuluvat useimmiten pelaami-
seen tai muuhun vastaavaan, ja pelatahan ehtii
kotonakin. Myös töistä kertyvien pisteiden määrä
on alentunut sitten viime vuoden. Ratkaisu oli
perusteltu, mutta sekin saattaa laskea työhaluja,
varsinkin, joskyseessä on pinssinmetsästäjä,
joka haluaa saada mahdollisimman monta pinssiä.
Kaikki tai ei mitään. Henkilöt, jotka ovat olleet
aikaisemmilla leireillä, muistavat varmasti enti-
set pistehait eivätkä jaksa ryhtyä kilpailemaan
töistä. Tietysti töitä voisi -ja pitäisikin- tehdä
yhteisen hyvän nimissä ja leirin hyväksi, mutta
se ei nyt vain näytä olevan tarpeeksi hyvä syy
lopettaa keinumista (mikä olisi?) ja pelaamista.
Ei minullakaan ole yhtään pistettä, ja jotenkin ei
kauheasti huvittaisi aloittaa niiden hankkimista,
vaikka viime vuonna keräilin peräti kolme pinssiä.
Ehkä esimerkin puute on yksi syy. "Miksi minä
tekisin töitä kun ei kukaan muukaan tee?"Jotain
täytyisi kuitenkin tehdä, tai sauna pysyy kyl-
mänä ja lattiat likaisina. Ehkä työstä pitäisi tehdä
houkuttelevampaa parantamalla työnteon etuja
jotenkin. Siis ehkä. Parempi olisi, jos sinä vain
vapaaehtoisesti aloittaisit työskentelyn. Kilpai-
lua ei juuri ole, ja voihan niillä lecuilla vaikka
käydä sisävessassa koko loppuleirin ajan. Minä
|
|
|
|
|
|
|
|
|
... jatkoa sivulta 6
Kuninkaan tullessa takaisin kotiin hän toteaa aika
vähän olevan enää tehtävissä ja tekee ensimmäisen
viisaan päätöksensä eli pistää pojan hakemaan kolme
kultaista hiusta jättiläisen päästä. Tämän
epärealistisuuden annan kuitenkin anteeksi koska olen
itsekin fantasiakirjallisuuden ystävä. Niinpä poika
(jonka nimeä ei muuten ole tähän mennessä kerrottu
eikä tulla kertomaankaan) lähtee matkaan ja kulkee
kahden kylän läpi, joissa molemmissa on jokin onkelma.
Lisäksi hän tapaa vanhan miehen, joka on tuomittu
olemaan lautturi lopun ikäänsä (tämä tietysti katsotaan
vääryydeksi, vaikka ei käy ilmi, miksi äijä joutui
asemaansa. Ties mikä lapsenmurhaaja hän on saatta-
nut olla. Yksipuolistettu näkökanta tässä tarinassa,
minä sanon!) Lopulta hän menee jättiläisen luolalle ja
tapaa tämän isoäidin, joka suostuu salakuljettamaan
pojan jättiläisen luolaan. Sitten isoäiti nyppii kolme
hiusta pojanpoikansa kultaisesta kuontalosta ja jättiläi-
nen sattuu kertomaan ratkaisut kylien ja vanhan mie-
hen ongelmiin. Tämän lasken kaikkein pahimmaksi
kohdaksi, koska kaikki automaattisesti OLETTA-
VAT, että jättiläinen on pahis, ja kenelläkään ei käy
edes mielessä vastustaa toistaiseksi viattoman jättiläi-
sen epäinhimillistä jättiläisoikeuksien polkemista ja
moraalitonta sortoa. Sitten poika menee ratkaisemaan
kylien ongelmat (vanhaa miestä hän ei voi vielä auttaa,
koska lautturin kiruksen voi siirtää vain toiselle henki-
lölle, sitä ei voi poistaa), saa neljä aasikuormallista
kultaa palkkioksi, ja palaa linnaan. Perillä kuningas
kiinnostuu pojan mukanaan tuomasta kullasta ja ky-
syy sen alkuperää. Poika osoittaa todellisen,
kieroutuneen luontonsa ja kertoi saaneensa kullan
lautturijoen toiselta puolelta. Niinpä kuningas, jota
kivenkovaa väitetään ahneeksi, vaikka motiivina voisi
yhtä hyvin olla kuningaskunnan rahapula, lähtee joelle
ja lautturi antaa sauvansa ja samalla kertaa kirouksensa
kuninkaalle. Näin mahdollinen lapsenmurhaaja pää-
see vapaaksi ja kuningas, jonka toistaiseksi ainoat
todistetut viat ovat liika sinisilmäisyys ja huono hal-
linto-ote joutuu kirotuksi loppuelämäkseen. Pojan,
jonka sankarillisuutta lopussa korostetaan, motiivina
olisi voinut olla muhkea perintö valtakuntineen pelkän
hyvyyden (jonka olemassaoloa kukaan ei ole koskaan
todistanut) sijasta. Ja älkää sitten väittäkö että meiltä
loppuivat ideat kesken!
|
|