Pistehait?

-Onko heitä

Mihin pistehait ovat hävinneet? Vuosi sitten taisteltiin lattianlakaisuvuorosta, lämmitettiin sauna niin kuumaksi, että kovimmatkin saunojat pysyivät sieltä kaukana ja tyhjennettiin roskikset aina kun sinne ilmestyi uusi roska. Nyt kukaan ei tunnu tekevän mitään. Lattia on lakaisematta ja kun yritimme mennä saunaan, se oli kylmä! Kauheaa! Pistelistallakin on vain kymmenkunta sadan pisteen rajan rikkonutta. Suurimmalla osalla leiriläisistä ei ole vielä yhtään pistettä. Miksei kukaan sitten tee mitään? Ilmeisin syy on varmasti alkuviikon sää. Helteessä ei huvita tehdä hommia. Lecuillakaan ei voi ostaa kioskilta pal- joakaan, joten ne kuluvat useimmiten pelaami- seen tai muuhun vastaavaan, ja pelatahan ehtii kotonakin. Myös töistä kertyvien pisteiden määrä on alentunut sitten viime vuoden. Ratkaisu oli perusteltu, mutta sekin saattaa laskea työhaluja, varsinkin, joskyseessä on pinssinmetsästäjä, joka haluaa saada mahdollisimman monta pinssiä. Kaikki tai ei mitään. Henkilöt, jotka ovat olleet aikaisemmilla leireillä, muistavat varmasti enti- set pistehait eivätkä jaksa ryhtyä kilpailemaan töistä. Tietysti töitä voisi -ja pitäisikin- tehdä yhteisen hyvän nimissä ja leirin hyväksi, mutta se ei nyt vain näytä olevan tarpeeksi hyvä syy lopettaa keinumista (mikä olisi?) ja pelaamista. Ei minullakaan ole yhtään pistettä, ja jotenkin ei kauheasti huvittaisi aloittaa niiden hankkimista, vaikka viime vuonna keräilin peräti kolme pinssiä. Ehkä esimerkin puute on yksi syy. "Miksi minä tekisin töitä kun ei kukaan muukaan tee?"Jotain täytyisi kuitenkin tehdä, tai sauna pysyy kyl- mänä ja lattiat likaisina. Ehkä työstä pitäisi tehdä houkuttelevampaa parantamalla työnteon etuja jotenkin. Siis ehkä. Parempi olisi, jos sinä vain vapaaehtoisesti aloittaisit työskentelyn. Kilpai- lua ei juuri ole, ja voihan niillä lecuilla vaikka käydä sisävessassa koko loppuleirin ajan. Minä

Satuarvostelu

... jatkoa sivulta 6
Kuninkaan tullessa takaisin kotiin hän toteaa aika vähän olevan enää tehtävissä ja tekee ensimmäisen viisaan päätöksensä eli pistää pojan hakemaan kolme kultaista hiusta jättiläisen päästä. Tämän epärealistisuuden annan kuitenkin anteeksi koska olen itsekin fantasiakirjallisuuden ystävä. Niinpä poika (jonka nimeä ei muuten ole tähän mennessä kerrottu eikä tulla kertomaankaan) lähtee matkaan ja kulkee kahden kylän läpi, joissa molemmissa on jokin onkelma. Lisäksi hän tapaa vanhan miehen, joka on tuomittu olemaan lautturi lopun ikäänsä (tämä tietysti katsotaan vääryydeksi, vaikka ei käy ilmi, miksi äijä joutui asemaansa. Ties mikä lapsenmurhaaja hän on saatta- nut olla. Yksipuolistettu näkökanta tässä tarinassa, minä sanon!) Lopulta hän menee jättiläisen luolalle ja tapaa tämän isoäidin, joka suostuu salakuljettamaan pojan jättiläisen luolaan. Sitten isoäiti nyppii kolme hiusta pojanpoikansa kultaisesta kuontalosta ja jättiläi- nen sattuu kertomaan ratkaisut kylien ja vanhan mie- hen ongelmiin. Tämän lasken kaikkein pahimmaksi kohdaksi, koska kaikki automaattisesti OLETTA- VAT, että jättiläinen on pahis, ja kenelläkään ei käy edes mielessä vastustaa toistaiseksi viattoman jättiläi- sen epäinhimillistä jättiläisoikeuksien polkemista ja moraalitonta sortoa. Sitten poika menee ratkaisemaan kylien ongelmat (vanhaa miestä hän ei voi vielä auttaa, koska lautturin kiruksen voi siirtää vain toiselle henki- lölle, sitä ei voi poistaa), saa neljä aasikuormallista kultaa palkkioksi, ja palaa linnaan. Perillä kuningas kiinnostuu pojan mukanaan tuomasta kullasta ja ky- syy sen alkuperää. Poika osoittaa todellisen, kieroutuneen luontonsa ja kertoi saaneensa kullan lautturijoen toiselta puolelta. Niinpä kuningas, jota kivenkovaa väitetään ahneeksi, vaikka motiivina voisi yhtä hyvin olla kuningaskunnan rahapula, lähtee joelle ja lautturi antaa sauvansa ja samalla kertaa kirouksensa kuninkaalle. Näin mahdollinen lapsenmurhaaja pää- see vapaaksi ja kuningas, jonka toistaiseksi ainoat todistetut viat ovat liika sinisilmäisyys ja huono hal- linto-ote joutuu kirotuksi loppuelämäkseen. Pojan, jonka sankarillisuutta lopussa korostetaan, motiivina olisi voinut olla muhkea perintö valtakuntineen pelkän hyvyyden (jonka olemassaoloa kukaan ei ole koskaan todistanut) sijasta. Ja älkää sitten väittäkö että meiltä loppuivat ideat kesken!

12