Sarjassamme harrastuksia:
OODI

HYTTYSELLE

. . . . .k y y n e l e e t purskahtavat silmiini.
Miksi, oi miksi, rakas Kaaleppini? Miksi teit sen? Olit unelmieni hyttynen, kunnes pistit jotain toista. Luulin olevani sinun oma Irmelisi, mutta ei......Sinulla oli toinen. Se oli se Aulikki. En voi enää elää. En voi enää katsoa sinua sil- miin, läpi pienten verkkokalvojeni. Pienet siipeni eivät enää kanna, ininäni on sammumassa....Kerään viimeiset voimani ja liidän kuin pieni paska- kärpänen. Läpi ohvin minä kiidän, en enää välitä. Päässäni sumenee, jo alkaa pieni kärsäni väpättää...Vielä viimeiset henkoset ja sitten on aika....aika vai- pua unholaan, aika len- nellä vehreämmillä niityillä...oi Yrjö, minä tulen! Luulin etten kos- kaan voisi rakastua ko pp ak uo r i a is e e n, mutta sssshitteeeen sttulit sshinä.....Minä tulen!...

"hyttysten puo- lesta"

aika monelta ihmiseltälainen käsitys että itse-_{l i s ä t i e t o j a :} suu auki. Siis mikä ih-puolustusta harrastavat _www.HJMS.commeen Tol Ki do...???vain väkivaltaiset
hullut...Enkä minä ole ^www.hut.fi/Monien mielenkiinto_{~ihwang/hjms.html} voisi herätä (tai sittens ellainen...ainakaan