Olipa kerran kauan sitten pai-_{menoa, koska se rauhoitti häntä}miten tämä tarina sitten loppuu?"
kassa kaukana, kaukana täältäja antoi hänelle mukavan tun-

koivu. Tämä koivu oli erittäin_teen."Kirottua", mutisi Evan erikoinen koivu, sillä sen_{Tonttuvaarin partaan (hänellä}
oksanhaarasssa asui pieni tonttu.Eräänä iltana, kun tonttuvaari oliitsellään kun sellaista ei ollut),
Niin. Sen oksanhaarassa ei to-_{jälleen polttelemassa}"tätä eivät tuottajani olleet yh-
dellakaan asunut yhtään mitään,kjäkälääänsä, kuuli häntään arvanneetkaan. Ehkä mi-
vaan sen oksanhaarasssa asui_{koputuksen jo oudon väriseksi}nun pitäisi vain selittää jotain tonttu. Katsokaas, paikassa, jossa_{muuttuneelta ulko-oveltaan.mystistä katoilla heiluvista ih-}
koivu kasvoi, oli hyvinNoh, eihän tonttuvaari sellaisestamisistä. Tai ehkä minun pitäisi
erityislaatuisia koivuja, joiden_{hätkähtänyt, vanhoja tuttuja}vain luottaa Voimaan."
oksat kasvoivat kieroon, melkeinsieltä oli vain tulossa. Tai niin

S-kirjaimen muotoiseen. Tällä_{hän ainakin uskoi.}Ja kuten kaikki kovikset kautta tavalla kasvaneeiden oksien haa-_{Multiversumin, myös Evan tur-}
roja kutsuttiin oksanhaaroiksssi.Sitä suurempi oli Tonttuvaarinvautui Voimaan jouduttuaan pa-

yllätys, kun Evan McGregor kä-^{haan paikkaan. Voimalla hän sin-}
Tonttu eleli mukavasti ja viljeliveli ovesta sisään. "Kukas siekosi Tonttuvaarin legot alas hä-
jäkälää noissa oksanhaaroisssa;_{olet, ku emmie muista sinnuu}nen kurkustaan. Sitten hän juoksi ne tarjosivat nimittäin erittäin_{koskaan aakasemminulos pienestä mökistä, alas erit-}
erikoisen kasvupaikannähäneeni?" kysyi Tonttuvaaritäin erikoista koivua, ja hyppäsi
jäkälälajikkeille. Jäkälät, jotka_{ja tarjosi yllättävälle vieraalleen}erikoisvalmisteiseen punaiseen
noissa paikoissa kasvoivat, sai-piippua. "Olkoon voima kans-avoautoonsa.
vat erityisen ominasuuden. Täl-_{sasi", vastasi Evan, ja otti piipun}
laisia jäkäliä kutsuttiin_{vastaan. Syvään huokaisten EvanJa näin loppuukin tämäniltainen}
kjäkälääiksi. Kun Tonttuvaariotti henkoset piipusta ja rentoutuitarinamme kuvaan joka pojan
poltteli kjäkäläää piipussaan,_{heti silminnähden.}miesmallista Evanista
kuten Tonttuvaarit yleensä ta-huristamassa avoautolla kohti
paavat tehdä, hän tapasi nähdä_{"Tiedäthän", tokaisi Evan pit-}auringonlaskua. Hyvää yötä, vanhoja tuttuja, jotka asuivat_{kän hiljaisuuden jälkeen, "ettälapsikullat.}
kaukana, kaukana täältä tai sel-jokaisella saagalla on alku."

laisia ystäviä, jotka olivat olleet_{"Tiedänhän minä", vastasi tä-}Tämänkin turinan teille tarjosi-
poissa jo kauan, kauan aikaa.hän Tonttuvaari, "ja tiedän myös,vat Tarusepot Ville ja Tuomas.
Tonttuvaari poltteli kjäkälääänsä_{että jokaisella matkalla on en-}
aina iltaisin ennen nukkumaan-_{simmäinen askeleensa. Mutta,}