PääKIRJOITUS

Fautsi fau! Viestintäkasvatuksen seuran viestintäleiriltä löytyy vipinää joka lähtöön. Tämän vuoden leirihitti on ehdottomasti Projekti Virtanen, jonka improvisoidut performanssiesitykset eivät ole toistaiseksi herättäneet min- kään sortin vastakaikua missään. Onko nykyinen perusleiriläinen niin vanhoilli- nen, ettei moderni taide, jota Projekti Virtanen edustaa parhaimmillaan, tee vaikutusta tai saati sitten innosta kokei- lemaan itsekin vastaavaa?

Leirin teknologia on tuottanut tänä vuonna mahdollisuuden suoriin lähetyk- siin, moniumutkaisempaan radioon, Internet-viestintään jne, mutta kuka käyttää niitä sillä tasolla joka olisi hel- posti mahdollista? Onko puheohjelmien määrä totaalisesti lisääntynyt, tai Internetin hyötykäyttö vaikkapa leirilokin ylläpidossa? Ja ennen kaikkea, osaako tavallinen leiriläinen hyödyntää näitä etuja, ja antavatko kultsit heille siihen mahdollisuuden innostamalla ja opettamalla?

Jonkun määritelmän mukaan Tietotuutin pääkirjoituksessa tulee käsitellä päivän- polttavia asioita leiriltä, mutta vaikka leiri onkin kuin koko maailma pienois- koossa kerrataanpa samalla jotain globaalia. Länsimaista tekomoralismia.

Länsimaiseen tekomoralismiin kuuluu vaikkapa kasvissyönti. Tietenkin tässä tapauksessa vain kasvissyönti "eläinten oikeuksien puolesta" -aatteella varustet- tuna. Kotimaisen lihan sijaan ostetaan

Hollannista rahdattua kurkkua, ranska- laisia viinirypäleitä ja Atlanttin toiselta puolelta laivattuja banaaneja. Eläinten oikeuksien puolesta tuhlataan aika pal- jon luonnonvaroja, joka oikeastaan on paljon pahempi juttu kuin yhden Mansikin pelastaminen jauhelihaksi joutumiselta.

Kiinnostava ilmiö on muuten sekin, että "luonnonsuojelijat" suojelevat mielel- lään pieniä ja söpöjä kaniininpoikasia, mutta oikea luonnonsuojelu, suojelu planeetan pelastamiseksi, kerää harvo- jen sympatioita - puu ei ole pehmeää ja sitä on vähän huonosamaistaa oman kodin koiraan. Kaiken lisäksi elämet eivät voi tuntea kipua, niiltä puuttuu kivun tunteeseen tarvittava aivokuoren osa (YLE uut. 4/98), joten eläinten kärsimyksistä puhuminen on eräällä tavalla naivia.

Pahimpia tekomoralisteista ovat ne ihmiset, jotka kuvittelevat olevansa muita parempia pelastaessaan maail- maa. Jokaisen ihmisen - myös roskaajan tai lihansyöjän - arvomaailmaa on kun- nioitettava sen verran, ettei rupea vaati- maan siihen muutosta vain siitä syystä että kokee omansa paremmaksi. Siksi myös tämä kirjoitus on paradoksi sen neuvojen kanssa, mutta kun
paradoksinen pääkirjoitus ei ole mikään uutinen suuremmissakaan lehdissä, niin mikäs tässä... Viestintäähän me täällä opettelemme.

2