|
|
|
"Jotkut ihmiset kuulevat sisäisen äänensä hyvin selvästi ja he elävät sen
mukaan. Heistä tulee joko hulluja tai legendoja. "Entäpä ne ihmiset, jotka
kuulevat jumalansa äänen? Heitä on vainottu, hyljeksitty, vihattu,mutta
myös kunnioitettu muita enemmän.
|
|
|
|
|
|
|
|
Ihmisen perussynti, maallisen hyvän tavoittelu, innoittaa ainakin vanhempia
leiriläisiä myös henkisemmälle tasolle. Paikoin julmassakin pistejahdissa
löytyy pienen enkelin lennettävä reikä, kun leiriläiset yltyvät sivistyneesti
keskustelemaan elämääkin suuremmista kysymyksistä ruokapöydissä.
Jumalakäsitykset poikkeavat toisistaan kuten persoonat. Vaikka kansamme
hämärään menneisyyteen kuuluneet uhrikivetja ukkosenjumalat ovat ka-
donneet lähes kokonaan kaapin taakse, väittävät yhä jotkut ihmiset kuule-
vansa luonnonhenkien kuiskailua. Kristinuskoon kastettuina osaksemme
kuuluisi luottaminen kolmiyhteiseen Jumalaan, mutta useiden mielestä
taivas ei näe, kuuntele saati vastaa.
|
|
|
|
|
|
Pöytäkeskusteluista käy ilmi, että on teeskentelyä olla välittämättä materi-
asta. Kysymys taitaakin olla siitä, että päästääkö tavaran nousemaan
elollisen ihmisen ja kenties aineettoman jumalan ohitse. Toiset eivät tun-
nusta jumalia lainkaan ja heille taivas on yhtä tyhjä kuin ennekin. Jotkut
uskovat omaan voimaansa ja eräät luulevat kelpaavansa jumalaksi muille
ihmisille. "Jumalan kuvana on pirun vaikea elää", totesi Marianne Heikkilä.
Eikö siis ole vielä vaikeampaa elää itse omana jumalanaan?
|
|
|
|