Tietotuutti 8.7.1998

Matkalla punaiseen keittiöön törmään Ensioon, eilisen ruokaryhmäläiseen. Hänen leveä hymynsä loistaa kauas. Kenties siksi että hän on jo ohittanut kriittisen päivän? Kysyessäni kommenttia hän toteaa
ruokaryhmyyden tuntuneen "ki- valta". Liekö tämä ollut hänen todellinen mielipiteensä? Muuta en hänestä kuitenkaan saa irti, joten jatkan matkaani halki pi- han.
Punaisessa keittiössä on vaisun näköistä. Kultsit Paulaja Annaloikoilevat penkeillä. Mielikseni he suostuvat kuiten- kin lavastettuun ku- vaan, jossa Anna avaa
suolakurkkupurkkia istuma-asen- nossa ja Paula nostelee
maustepurkkeja pöydälle nous- ten tätä varten jopa seisomaan. Kysyn heiltäkin mielipidettä. Anna väittää ruo- anlaittoa "tosi kivaksi". "Todellako?"
No ei. Anna korjaa asian olevan melko päinvastoin ja huomauttaa äänessään piilevästä
sarkastisesta sävystä, joka toi- mittajalta jäi ilmeisesti huo-

18

maamatta. Paula kuitenkin väit- tää vilpittömästi pitävänsä täs- täkin velvollisuudesta (no aina- kin vähän), varsinkin kun kaik- kien nälkäisten sankarit Simo ja Illiojentavat auttavan kätensä. Jälkisiivous on Annan mielestä ikävää, mutta Paulasta se menetteleekunhan vain kaikki ovat yhtä lailla mukana. Tässä vaiheessa Anna pelästyy antamastaan negatiivi- sesta kuvasta, ja kiiruhtaa se- littämään, ettei itse
ruoanlaitossa mitään vikaa ole, ainoastaan leirillä se on hieman tylsää.
Samassa Anttisaapuu keitti- öön häiritsemään rauhaisaa juttutuokiotamme. Keskustelu siirtyy hetkeksi Marimekon raitapaitoihin, ja saan sen vaivoin käännettyä takaisin mieltäni kiinnostavaan aihee- seen. Huoneeseen pelmahtaa myös lauma pikkutyttöjä, joiden nimiä olen valitettavasti kykenemätön muistamaan. Heidän mielestään ruokaryhmässä on kivaa, koska ei tarvitse olla koko ajan jossain vaan on myös vapaa-aikaa. Hämmästyn hieman. Uskoni väit- teeseen ettei kukaan pidä ruoka-