Paltamo 1991

Paltamossa järjestettiin vuoden 1991 Viestintäleiri. Paikka oli Iijärven jo muutaman vuoden autiona ollut kansakoulu. Kauppaan oli matkaa 25 km. Suurin osa leiriläisistä matkusti Paltamoon junalla. VR:n ryhmälipun vaatima aikuinen oli Ilari Säkkinen, joka oli iältään 15 vuotta, mutta kooltaan vastasi aikuista. Leirillä oli useita ravintoloita, joissa oli puuhella. Iltanuotiota varten oli kunta varannut halkoja, jotka poltettiin kaikki, yhteensä noin vuoden polttopuut eli yksi valtavan kokoinen liiterillinen. Koko ajan satoi, välillä räntää. Yöllä oli pakkasta. Leirialue oli mutainen ja savinen, joten hankittiin kumisaappaita (kahden kaupan koko varasto), joita riitti leiriläisten käyttöön seuraavat kymmenen vuotta. Simo tinkasi saappaiden kylkiäisiksi nahkavyön.

Soneran eli silloisen Telen markkinointi-ihmiset kävivät tutustumassa leiriin ja toivot lahjaksi Telen mainosmobileita roikkumaan leirin komistukseksi. Simo näppäränä ihmisenä keksi niille heti hyvän käyttötarkoituksen ja teki niistä ulkohuussin pönttöihin kannet. Kyllä seuraavat Telen vierailijat hämmästyivät…

Kultapuppeli-nimitys otettiin käyttöön ja myöhemmin se lyheni ”Kultsiksi”, muuttui arvonimeksi. Mirja Mäkinen mittasi Jaska Kirveen kuumeen ulkokäyttöön tarkoitetulla digitaalisella lämpömittarilla ja kuumeen nousu näytettiin uutissa. Kaksi leiriä pidettiin peräkkäin.

Ensimmäisen leirin jälkeen Ulla Ollila, Saara Törmä, Sonja Baer, Eemeli Ollila, Lauri Kirves ja Liisa Kirves lähtivät petroskoilaisten kutsumana leirille Moskovaan kansainväliseen nuorisotapahtumaan johon osallistui muutamia nuoria eri maista. Pidettiin yhteyksiä Moskovan ja Paltamon välillä, radiossa oli suoria haastatteluja Moskovasta. Moskovan päässä tarvittiin melkoisesti luovaa mielikuvitusta, että saatiiin yhteys pelaamaan. Tarvittava varustus löytyi hotellin ensimmäisessä kerroksessa olleesta ”bisneskeskuksesta”, jossa ei Viekkaan ryhmää aikaisemmin ollut asioinut lapsia ja jossa katsottiin suu ammollaan, kun Eemeli, Lauri, Saara ja Sonja lähettivät faksia Paltamoon ja pian tuli soitto, jolla annettiin suoraa raportointia leirin radioon. Moskovassa oli joka ilta eri maiden nuorisoryhmien ”johtajien” eli aikuisten käskynjakopalaveri. Suomalaiset menivät aina koko ryhmällä paikalle eikä meinannut millään mennä perille, ettei Viekkaan ryhmässä ollut pomoa, asiat päätettiin yhdessä ja aikuiset olivat vain roudareina. Moskovassa päästiin muuten käymään Kremlissä seuraamassa sikäläisen parlamentin istuntoa. Puheenjohtaja mainitsi, että lehterillä on nuoria toimittajia eri maista, ja korkeat poliitikot vilkuttivat. Kremlissä syötiin, ja se olikin koko reissun paras ateria, ihan kokolihaa. Eemeli ja Lauri elivät melkein koko viikon pelkällä suklaalla ja kokiksella, jota he ostivat hotellin valuuttakaupasta. Moskovassa haastateltiin mm. patriarkka Aleksei II:ta, joka osoittautui mukavaksi hepuksi. Sonja, Eemeli ja Saara kuvasivat, Lauri piteli mikkiä aivan Aleksein vieressä. Oli kova homma kehittää tytöille mekot, kun kummallakaan ei ollut mukana riittävän hienoa mekkoa, eikä patriarkan eteen sopinut mennä pitkissä housuissa.

Kuukausiliitteessä oli juttu Paltamon leiristä jonka jälkeen leiri sai uusia leiriläisiä, ainakin Tuomas Karppinen tuli lehtijutun perusteella.

 

Saman vuoden muut leirit: Ahvenanmaalla pohjoismainen leiri Kökarissa